Ensimmäisen työn tein alumiinistä, ruoriketju punonnalla. Päivä ei tainnut olla kovin hyvä sillon, kun tuntui siltä ettei hommasta tule yhtään mitään ja hermot ei kestä. Mutta seuraavalla kerralla hopean työstäminen olikin paljon mukavempaa ja tämäkin räpeltäminen vei mennessään.
Kursillä ehdin tehdä kolme rannekorua, kaksi itselle ja yhden siskolle. Siskon koruun lisäsin tekemäni helmen.
Ruoriketju
kukkaketju ja muinaisketju
Viikonloppuna olimme kotipuolessa käymässä. Nähtiin pitkästä aikaa sukulaisia, tosin surullisissa merkeissä enoni hautajaisissa. Pikku hiljaa alkaa toipuminen ja surutyö varmasti tulee vielä kestämään pitkään, mutta muistot säilyvät ne pitävät enon lähellä joka päivä. "Tästä on vain elämän jatkuttava" niinkuin äitinikin totesi.
-Poopis-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti